Verenpaineen ja kolesterolin hallinta

Verenpaine koholla? Niin on myös aika monen muunkin suomalaisen kohdalla, sillä kohonnut verenpaine ei juurikaan aiheuta oireita. Mittauta siis verenpaineesi, kun seuraavan kerran menet vaikkapa terveydenhoitajan luo, sillä vaikka kohonnut verenpaine ei tunnu, siitä on elimistöllesi haittaa.
Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävin terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä ja aiheuttaa vuosittain noin 9,4 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa.
Aikuisikäisistä suomalaista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine. Vain joka viidennen verenpaine on ihanteellisella tasolla.
Kohonneen verenpaineen ja sen haittojen tehokas ehkäisy edellyttää vaikuttavia toimenpiteitä erityisesti koko väestön natriuminsaannin vähentämiseksi.
Noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistä vain noin 40 %:lla verenpaine on hoitotavoitteessa.

Vastuunrajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

VERENPAINE

Kohonneen verenpaineen ehkäisy ja hoito elintapamuutoksilla

Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia riskitekijöitä ovat suolan (eli natriumin) liiallinen saanti, runsas alkoholin käyttö, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja ylipaino.
Ruokavaliotekijöihin on hyvä kiinnittää huomiota koko elinkaaren ajan.
Ravinnosta kovat rasvat olisi hyvä korvata osin pehmeillä kasvisperäisillä rasvoilla ja öljyillä
Elintapamuutokset vaativat pitkäjänteisyyttä ja tarvittaessa myös ammattilaisen apua.

Kohonnut verenpaine valtimotaudin riskitekijänä

Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti tärkein terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Riski sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen kasvaa ihanteelliselta painetasolta alle 120/80 mmHg alkaen ja on 2–3-kertainen lievästi kohonneen verenpaineen alarajalla 140/90 mmHg, 4–6-kertainen kohtalaisesti kohonneen verenpaineen alarajalla 160/100 mmHg ja 6–9-kertainen huomattavasti kohonneen verenpaineen alarajalla 180/110 mmHg. Ikä ja muut valtimotaudin vaaratekijät lisäävät tautiriskiä.

Kohonneen verenpaineen hoidon tavoitearvo

Kohonneen verenpaineen hoidon tavoitearvo on alle 140/90 mmHg (kotimittauksessa alle 135/85 mmHg). Jos sinulla on diabetes, tavoite on tätäkin alhaisempi (alle 140/80 mmHg, kotimittauksessa alle 135/75 mmHg). Tavoite on vieläkin alhaisempi, jos sairastat munuais-sairautta, ja siihen liittyy valkuaisvirtsaisuus eli albuminuria (alle 130/80 mmHg, kotimittauksessa alle 125/75 mmHg). Iäkkäillä eli yli 80-vuotiailla tavoitearvo on alle 150/90 mmHg (kotimittauksessa alle 140/85 mmHg).

Riskitekijät

Useimpien suomalaisten verenpaine kohoaa iän mukana. Kohoaminen alkaa jo varhaislapsuudessa, ja siihen vaikuttavat elintavat ja perinnöllinen alttius. Niissä kulttuureissa, joissa suolaa käytetään hyvin vähän tai ei lainkaan, verenpainetaso on iästä riippumatta 100–110/60–70 mmHg.

Tärkeimpiä riskitekijöitä, joihin voit itse vaikuttaa, ovat suolan ja alkoholin käyttö, liikunta, ravinto ja ylipaino. Verenpaineen kohoamisen ehkäisy kannattaa aloittaa jo varhaislapsuudessa. Elintapamuutokset muodostavat aina keskeisen osan hyvää kohonneen verenpaineen hoitoa.

Natriumin saannin rajoittaminen

Suomalaisten miesten keskimääräinen natriuminsaanti on noin 3 500–4 000 mg/vrk (suolaa 9–10 g/vrk) ja naisten 2 700–3 200 mg/vrk (suolaa 7–8 g/vrk)
Natriuminsaanti ylittää moninkertaisesti fysiologisen tarpeen (230 mg/vrk) ja turvalliseksi vähimmäissaanniksi (575 mg/vrk; vastaava suolamäärä 1,5 g/vrk) määritetyn tason.
Runsas natriuminsaanti lisää iänmukaista verenpaineen nousua ja suurentaa aivohalvauksen, sekä sydän- ja verisuonitautitapahtumien ja -kuolemien vaaraa.
Suolansaannin vähentäminen alentaa verenpainetta annoksesta riippuvalla tavalla ja saattaa pienentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
Se myös vähentää verenpainelääkkeiden tarvetta ja voi vähentää vasemman kammion hypertrofiaa.

Elintapahoito

Tärkein hoitomuoto on elintapahoito. Se aloitetaan, jos verenpainetaso ylittää 120/80 mmHg:

vähennä suolan määrää mielellään alle 5 grammaan päivässä; tällä hetkellä natriumkloridin saantimme on jopa tuplasti suurempi
kohtuullista alkoholinkäyttösi; miehille alle 14 ja naisille alle 9 ravintola-annosta (1 ravintola-annos on pullo keskiolutta, 12 cl viiniä tai 4 cl väkeviä) viikossa
lopeta tupakointi
lisää liikuntaa; esimerkiksi reipasta kävelyä puoli tuntia 5 kertaa viikossa
laihduta, jos sinulla on ylipainoa, sillä jo 5–10 prosentilla on vaikutusta
suosi ruokavaliossasi kalaa ja tyydyttymättömiä (ei kovia) rasvoja
lisää kasvisten, juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen syöntiä (puoli kiloa päivässä)
huolehdi, että saat riittävästi kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia – näillä kaikilla on vaikutusta verenpaineeseen
vältä lakritsia ja salmiakkia, jos niiden valmistuksessa on käytetty lakritsi- eli glykritsiinihappoa, sillä se kohottaa verenpainetta.
tyydyttyneen rasvan käytön vähentäminen ja korvaaminen tyydyttämättömillä rasvoilla pienentää veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta ja parantaa insuliiniherkkyyttä muttei alenna verenpainetta.

Lähteet

Duodecim Käypähoito, 2017

KOLESTEROLI

Veren kolesteroli ja lipoproteiinit LDL ja HDL

Koska kolesteroli on rasvan kaltainen aine, se ei liukene veteen. Jotta se voisi kulkea verenkierrossa, se täytyy pakata erityisten kuljetusproteiinien (lipoproteiinien) sisään. Näitä kolesterolin kuljetuspakkauksia on kahdenlaisia. LDL-pakkaukset kuljettavat suurinta osaa veren kolesterolista, ja niissä kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Toinen kuljetuspakkaus on HDL-kolesteroli. Veressä HDL-pakkauksia on vähemmän, ja ne kuljettavat kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä.

Koska suurentunut LDL-kolesteroli aiheuttaa haittaa, sitä kutsutaan pahaksi kolesteroliksi, ja hyödyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi.

Veren kolesterolin mittaaminen

Tavallisesti veriplasmasta mitataan koko ”paketti”: kokonaiskolesteroli (fP-Kol), LDL-kolesteroli (fP-Kol-LDL) ja HDL-kolesteroli (fP-Kol-HDL).

Suomalaisten kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Siitä noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia; pieni osa kulkee veressä muussa muodossa. Kolesterolin määrään vaikuttaa etenkin ravinto, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä.

Ravinto ja veren kolesteroli

Viimeinen valtion ravitsemusneuvottelukunnan tieteellisiin tutkimuksiin perustuva ravitsemussuositus vuodelta 2014 ei eroa kolesterolin suhteen paljoakaan aiemmista suosituksista. Sen mukaan ravinnossa kolesteroliin vaikuttaa etenkin ruuan rasvojen laatu. ”Kova” rasva eli tyydyttynyt rasva vaikuttaa haitallisesti ja ”pehmeät” eli tyydyttymättömät rasvat hyödyllisesti. Rasvat ovat rasvahappojen seoksia. Kovia rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, minkä vuoksi niitä nimitetään koviksi rasvoiksi. Pehmeät rasvat ovat huoneenlämmössä juoksevia.

Kovien rasvojen merkityksestä kiistellään julkisuudessa ja myös tiedelehtien sivuilla. Siitä huolimatta niiden haitallisia vaikutuksia ei ole kumottu. Viime vuosina on ymmärretty, miten tärkeää on se, mitä käyttää kovien rasvojen sijasta. Jos niiden vähentämisen yhteydessä lisätään ”höttöhiilareiden” (sokeri, vaaleat viljatuotteet) käyttöä, terveys ei siitä parane. Mutta jos kovien rasvojen sijaan ryhtyy käyttämään enemmän pehmeitä rasvoja sekä kuitupitoisia kasviksia ja hiilihydraatteja, mahdollisuudet pysyä terveenä lisääntyvät suuresti.

Kovia rasvoja on etenkin eläinperäisissä rasvoissa. Maitorasvasta (esimerkiksi voin ja juuston rasvasta) kovia rasvahappoja on kaksi kolmasosaa. Kasviöljyissä on paljon pehmeitä rasvoja ja kovia rasvoja on vähän.

Edelleenkin suomalaisilla ruoasta saaduista kaloreista keskimäärin 14 % on peräisin kovasta rasvasta, kun tavoite on alle 10 %. Se merkitsee, että useimmilla suomalaisilla kovan rasvan saanti ruoasta ylittää terveellisen tavoitteen.

Hyvään kolesteroliin vaikuttaminen

Veren hyvän HDL-kolesterolin määrään ravinnon laatu ei suoraan vaikuta. Sen sijaan kuntoliikunta lisää hyvän kolesterolin määrää, mikä on hyödyllistä. Vyötärölihavuus ja siihen liittyvä rasvamaksa voi huomattavasti pienentää HDL-kolesterolia, mikä on haitallista ja lisää valtimotaudin varaa. Tällöin HDL-kolesteroli voidaan palauttaa normaaliksi laihduttamalla. Tupakointi laskee veren HDL-kolesterolia, mikä palaa ennalleen tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Ruokaohjeita

Kolesteroliin vaikuttaa edullisesti ravinnon kovan rasvan vähentäminen ja pehmeiden rasvojen lisääminen.

Merkittävimmät kovan rasvan lähteet ovat maitotuotteet, rasvaiset liharuoat ja juustot. Tietyissä leipomotuotteissa, esimerkiksi viinereissä, pasteijoissa ja kekseissä on paljon kovaa rasvaa. Myös monissa valmiissa eineksissä kovaa rasvaa on runsaasti. Kovan (tyydyttyneen) rasvan määrä mainitaan yleensä ruokapakkausten tuoteselosteissa. Kova rasva vähenee, kun siirtyy vähärasvaisempiin tuotteisiin, joita nykyään on saatavissa suuri valikoima.

Pehmeitä rasvoja on kasviöljyissä, joista yleisimmät ovat rypsiöljy ja oliiviöljy sekä pellavansiemenöljy, joka on paras omega-3:n lähde. Poikkeuksia ovat palmuöljy ja kookosrasva, joissa on paljon kovia rasvoja.

Ruokavalinnoissa voi hyödyntää sydänmerkkiä. Se myönnetään tuotteille, joiden kovan rasvan määrä ole suuri.

Yksi mahdollisuus veren kolesterolin pienentämiseksi on käyttää kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä valmisteita, jotka vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä suolesta verenkiertoon. Niitä on leipälevitteissä ja nykyään muissakin ruoka-aineissa. Jos valmisteita käyttää ohjeiden mukaan säännöllisesti, veren kolesteroliarvo voi pienentyä keskimäärin 12–15 %.

Ruoan mukana on myös varsinaista kolesterolia. Siihen ei tarvitse paljoa kiinnittää huomiota, sillä ruoan kolesterolin määrä pienenee samalla, kun kovaa rasvaa vähennetään. Eniten kolesterolia on kananmunissa, mutta niillä ei ole juuri vaikutusta veren kolesteroliin, minkä vuoksi niitä voi normaalisti käyttää.

Ravinnon kuidun lisääminen on hyödyllistä. Eniten kuitua saadaan kokojyväviljatuotteista. Kalaöljyt eivät vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen, vaikka ne ovat muuten hyödyllisiä verisuonitautien kannalta (vähentävät veren hyytymistä ja pienentävät veren triglyseridirasvojen määrää).